Metsän jatkuva kasvatus

Kirjassa osoitetaan, että jatkuva kasvatus on metsänomistajalle kannattavampaa kuin avohakkuisiin perustuva viljelymetsätalous. Monikäytön ja monimuotoisuuden suojelun kannalta jatkuva kasvatus on selvästi viljelymetsätaloutta parempi metsätalouden muoto.

Kirjassa esitetyt tiedot perustuvat tutkimuksiin, jotka on julkaistu kansainvälisissä tieteellisissä julkaisusarjoissa. Laskelmat on tehty kasvumalleilla, jotka on julkaistu ja varmennettu riippumattomilla tutkimusaineistoilla. Tieteen periaatteiden mukaisesti kirjassa esitetyt laskelmat ja tulokset ovat tarkistettavissa ja toistettavissa.

Luku 1: Taustaksi
Ensimmäisessä luvussa kerrotaan, kuinka nykyisin vallalla oleva avohakkuisiin perustuva viljelymetsätalous sai alkunsa. Alkusysäyksenä oli vuonna 1948 annettu harsintajulkilausuma, joka kielsi eri-ikäismetsätalouden. Myös luontaisen uudistamisen käyttöä haluttiin vähentää. Luvussa tuodaan esille, että metsätaloudessa tehtiin näin suuri muutos ilman minkäänlaista tieteellistä näyttöä tasaikäismetsätalouden paremmuudesta. Myös eri-ikäismetsätalouden tutkiminen kiellettiin.

Luku 2: Metsien rakenne
Luvussa analysoidaan metsiköiden rakennetta ja sen kehittymistä luonnontilaisissa ja hoidetuissa metsissä. Samalla muistutetaan, että aiemmin kaikki Suomen metsät olivat erirakenteisia. Vielä 15 vuotta sitten valtaosa varttuneista metsistä oli erirakenteisia rakennetta tasaavista hakkuista huolimatta. Tilanne on tuskin muuttunut olennaisesti vuodesta 1995. Metsät pyrkivät kehittymään kohti erirakenteisuutta. Suuressa osassa metsiä on niin runsaasti alikasvosta, että uusi puusukupolvi voitaisiin haluttaessa kehittää alikasvoksesta, jolloin viljelyn vaiva jäisi pois. Erirakenteisten metsien monimuotoisuus on olennaisesti parempi kuin tasaikäisten viljelymetsien. Fennoskandiassa metsäpalojen ja tuulituhojen jäljille ei yleensä kehity yhden puulajin tasaikäinen metsä, eikä metsien kliimaksivaihe Suomessa ole tasaikäinen havumetsä vaan eri-ikäinen sekametsä.

Luku 3: Metsän hoito
Luvussa selostetaan aluksi säännöllisen eri-ikäisten tasapainotilaisten metsien hoitoa. Näiden metsien läpimittajakauma on laskeva ja muistuttaa käännettyä J-kirjainta. Metsä palautetaan hakkuukierron välein aina samaan tilaan. Hakkuukierto vaihtelee Etelä-Suomen viljavien maiden kuusikoiden 15 vuodesta Lapin karujen maiden männiköiden 50 vuoteen. Hakkuun jälkeinen pohjapinta-ala on varsin alhainen, 7–12 m2/ha, jotta uudistuminen olisi riittävä. Kannattavuutta maksimoitaessa hakkuussa poistetaan lähes kaikki tukkipuut, mutta kuitupuita ei poisteta paljonkaan.  Kookkaiden, tukkikokoa lähentelevien kuitupuiden lähiajan arvokasvu on hyvä, minkä vuoksi niitä ei pidä poistaa lainkaan.

Luvussa selostetaan myös, kuinka tasaikäinen metsikkö voidaan palauttaa erirakenteiseksi. Pitkään hakkaamatta olleen vanhan kuusikon jatkuva kasvatus kannattaa aloittaa uudistamalla metsä suojuspuuhakkuulla. Jos metsikössä on jo valmiiksi taimia ja pieniä puita, edullisinta on poistaa vanha puusto yhdessä tai useammassa hakkuussa. Tiheää tasaikäistä metsää kannattaa harventaa voimakkaasti, jolloin siihen kehittyy alikasvos.  Alikasvosmetsiköt ja muut erirakenteiset metsät ovat otollisimpia jatkuvan kasvatuksen kohteita. Tuottavimpia kohteita ovat nuoret metsät. Keskiviljavilla kasvupaikoilla tuottavimpia ovat kuusivaltaiset sekametsät ja viljavilla kasvupaikoilla lähes puhtaat kuusikot. Puolukkatyypin kankaalla männikön seassa kannattaa kasvattaa kuusta.

Luvussa 3 käsitellään myös jatkuvan kasvatuksen puunkorjuuta sekä metsien terveyttä ja tuhoalttiutta. Jatkuvan kasvatuksen hakkuista nykyisellä korjuukalustolla on kertynyt jo runsaasti kokemusta. Toteutetuissa hakkuissa kertymä on ollut hyvä ja vauriot jäävälle puustolle ovat olleet vähäisiä. Puusta on saatu sama hinta kuin varttuneen tasaikäisen metsikön harvennushakkuussa.

Monia Suomen kuusimetsiä vaivaa tyvilaho, jonka aiheuttaa juurikääpä-niminen sienitauti. On uskottu, että juurikäävän takia tulee käyttää avohakkuita, koska silloin kuusen tilalle voidaan istuttaa kestävämpää puulajia. Koivun ja männyn hirvituhojen ja männyn laatuongelmien takia puulajia ei kuitenkaan yleensä vaihdeta vaan avohakatun lahovikaisen puuston tilalle istutetaan uudelleen kuusta. Laho-ongelma ei ratkea tällä tavoin, koska juurikääpä leviää uuteen kuusisukupolveen lahojen kantojen juuristoista. Lahovikainen metsä tulisi tervehdyttää noudattamalla luontaista puulajidynamiikkaa eli uudistamalla kuusikko luontaisesti lehtipuille. Tämä onnistuu jatkuvassa kasvatuksessa yhtä hyvin kuin tasaikäismetsätaloudessa.

Luku 4: Tuotos ja kannattavuus
Luku neljä käsittelee eri-ikäismetsien tuotosta ja kannattavuutta. Pitkäkestoiset metsänhoitokokeet, valtakunnalliset metsien arvioinnit ja puiden kasvua kuvaavat mallit osoittavat, että jatkuvan kasvatuksen ja tasaikäismetsätalouden puuntuotos on suunnilleen sama. Taloudellinen kannattavuus on jatkuvassa kasvatuksessa kuitenkin selvästi parempi kuin avohakkuuseen ja viljelyyn perustuvassa metsätaloudessa, koska jatkuvassa kasvatuksessa on vähemmän kustannuksia. Korjattava puusto on pääosin tukkipuustoa, jonka myyntihinta on hyvä. Metsikön arvokasvu on koko ajan hyvä, sillä pienpuustoa siirtyy jatkuvasti kuitupuun kokoluokkiin ja kuitupuista kasvaa tukkipuita.

Puuntuotannon lisäksi tarkastellaan metsien ekosysteemipalveluita. Niitä ovat mm. keräily, virkistyskäyttö, luontomatkailu, porotalous ja metsästys. Myös monimuotoisuuden ja vesistöjen suojelu sekä hiilen sidonta kuuluvat metsän tuottamiin ”palveluihin”. Kirjassa on osoitettu, että jatkuva kasvatus on tasaikäismetsätaloutta parempi vaihtoehto myös ekosysteemipalvelujen näkökulmasta. Metsätalouden ympäristöhaitat ovat jatkuvassa kasvatuksessa vähäisiä. Hakkuiden vaikutukset monikäyttöön ja luontomatkailuun ovat olennaisesti pienemmät kuin avohakkuuseen ja viljelyyn perustuvassa tasaikäismetsätaloudessa.

Luku 5: Kasvun mallitus ja käsittelyn optimointi
Luvussa selostetaan, millaisia malleja on olemassa eri-ikäismetsien kasvun ennustamiseksi ja tulevan kehityksen simuloimiseksi, sekä tarkastellaan näiden mallien luotettavuutta. Lisäksi selvitetään, kuinka metsätalouden kannattavuutta voidaan analysoida puuntuotannossa ja monitavoitteisessa metsätaloudessa. Eri-ikäismetsien rakenteen ja käsittelyn optimointia käsitellään myös lyhyesti.

Luku 6: Päätteeksi
Viimeisessä luvussa oiotaan eräitä virheellisiä näkemyksiä, joita eri-ikäismetsätaloudesta on esitetty. Esimerkkejä näistä väittämistä ovat mm. alhainen puuntuotanto, liian kallis puunkorjuu, geeniperimän heikentyminen ja luonnonvastaisuus. Väitteet eivät pidä paikkaansa eivätkä ne perustu tutkimuksiin. Luvussa pohditaan myös tulevaisuuden metsätalouden suuntaviivoja ja kerrataan jatkuvan kasvatuksen keskeisiä piirteitä.

Liitteet
Kirjassa on viisi liitettä. Niissä esitetään kirjan aihepiiriin liittyvien tutkimusten tiivistelmiä, selitetään kirjassa käytetty erityissanasto, vertaillaan metsänhoidon vaihtoehtoja ja annetaan tiivistettyjä ohjeita erirakenteisen metsän käsittelemiseksi taloudellisesti optimaalisesti tai niin, että käsittelyssä otetaan kannattavuuden lisäksi huomioon myös metsien monikäyttö ja metsikkörakenteen monimuotoisuus.